Studion ensimmäinen päivä on ohi. Itse kirjoittelen kello kolme yöllä nukuttuani hyvät kahden tunnin unet. Laatutekstiä siis luvassa!
Päivä starttasi omalta osaltani kello kahdeksan. Studiossa meidän oli Hannun kanssa tarkoitus olla kymmenen maissa ja aloittaa rumpujen roudaus, viritys (mikäli tarpeen), kasaus ja mikitys. Tavoitteena oli saada ehkä reilu puolet levyn kymmenestä biisistä soitettua talteen.
Kännykkä pärähti hetkeä ennen puoli kymmentä ja Hannu sanoi totuttuun tapaan, että on vähän myöhässä. Sepä ei haittaa, ehdin juoda kahvit rauhassa (niin varmaan, olin itsekin vielä kamat levällään kun Hannu autoineen ja rumpuineen pihaan pyörähti).
Ei muuta kuin studiolla, missä Arttu odotti meitä kissojen kanssa (kissoista saadaan varmasti vielä kuvia studion aikana). Rummut sisälle ja kasaan. Kissat tutkivat kaikki tuomamme romppeet, näyttivät lopulta kelpaavan. Arttu oli ammattimiehenä laittanut kaikki mikit valmiiksi rumpuja varten, joten pääsimme jo soittelemaan yhdentoista maissa.
Ennen kahtatoista Hannu oli päräyttänyt purkkiin "Age of Violencen", yhden vanhimmista biiseistä ja uudemman suosikin "Tortured to Deathin". Hieno alku! Soitto näytti luistavan, eikä Hannusta ollut havaittavissa liian jännittämisen merkkejä (niin kuin ei nyt yleensäkään). Päätimme pitää ansaitun ruokatauon! Omaksi onnekseni studion aivan välittömään läheisyyteen oli viime studioreissumme (vuoden -06 demonauhoittelujen) jälkeen ilmestynyt Siwa, josta kävin hakemassa ravitsevaa ja halpaa einesruokaa.
Maittavan ruokailun jälkeen kuuntelimme Arttua odotellessa Slayerin demoraidat läpi muistin virkistämiseksi. Jo ennen yhtä sekin oli vedetty kunnialla nauhalle! Kolmet rumpuraidat kolmeen tuntiin sisältäen rumpujen roudaukset yms. ja syömisen! Ei paha.
Välillä fiilisteltiin Elonkorjuusta ja Hannun soitosta. Mies soittaa kuulemma koko ajan hiukan klikin edellä. Parempi niin kuin, että jäljessä soittaisi. Ennen kello kolmea Hannu oli ehtinyt soittaa kolme rallia lisää. Ainoastaan God Overdosen c- ja soolo-osa meinasi jäädä mieheltä soittamatta.
Taukoiltiin kolmen maissa ja ennen neljää Wihtori, uusi kitaristimme ilmestyi paikalle katsomaan meininkiä. Rumpuja meni hienosti narulle. Ainoat ongelmat tulivat, kun demoraidoissa oli joissain kohdissa liian vähän kiertoja. Pienen säädön jälkeen Hannu veteli nekin ja kas kummaa, kaikki levyn rummut oli yhtäkkiä nauhoitettu!
Huomenna pääsemme nauhoittelemaan kitaroita, saas nähdä miten äijän käy!
Joonas K
Arttu sai levyn miksattua. Sauna on lämmin ja meininki hyvä. Täyspitkän levyn teko oli MF:lle askel eteenpäin. Tulos kuulostaa meiltä ja se on hyvä. Toivomme jatkossa vain hyviä keikkoja ja hyviä yhteisiä hetkiä niin bändin kuin yleisön kanssa. Toivottavasti nykypäivän ylikriittinen ja -kompressoitu muovinen materiaali jää taakse. Levyä pitää kuunnella täysillä kotona tai keikalla. MF kiittää ja kuittaa ja katoaa illan hämärään!
Eilen Arttu siisti raitoja ja lisäili tarvittavia kaikuja yms. hienouksia, mitkä kuulostaa kivalta korvaan. Ja kun mehän ei niistä mitään ymmärrettä niin ei ruveta esittämään että ymmärrettäisiinkään. Kiitos.
Jos basson soittoa voi verrata huippu-urheiluun, niin laulu on varmasti maratoniin verrattava suoritus, sen verta rankka ja vittumainen homma oli laulaa kokopitkä albumi studiossa. Lauluäänikin tuli kadotettua kahdesti sessioiden aikana, mutta sen sai palautettua hymisemällä ja veden juonnilla. Samalla tuli myös mieleen oman äänenavausvideon tekeminen. Hiki virtasi ja pinnistyspäänsärkykin ilmaantui melkein joka biisissä ollessaan infernaallisimmaan "God overdosessa" muiden vaatiessa laulamaan kovempaa saatana!!! Mennessäni tarkkaamoon muutkin olivat huomanneet kärsimykseni. Tämän jälkeen olikin enää yksi biisi jälleen kerran kadotetulla äänellä, joka kuiteskin aukesi toisessa säkeistössä ja alku vedettiin uusiksi. Kymmenen biisiä nauhalla 6,5 tunnissa, huippusuoritus. Muiden laulaessa taustoja voin vihdoinkin vetää tyytyväisin mielin kahvia, alkoholia ja tupakkaa, mikä oli aamun "kiellettyä".
Ipe
.jpg)
Alkuun sain todeta bassovalikoimani olevan totaalisen väärä näihin karkeloihin, ja välittömästi aloitinkin kaupankäynnin soittimista eroon päästäkseni. Noh, asiansa hoitava 4-kielinen saatiin kuitenkin vihdoin räpylään. Jo ensimmäisen rallin kohdalla huomasimme, että livenä jo hyväksi havaitut riffit olivatkin huomattavasti hankalampi toteuttaa studio-olosuhteissa, joten liiallisen kakofonian välttämiseksi keskityimme rakentelemaan alakertaa kitaroiden tueksi. Toki en ilman taistelua suostunut luovuttamaan ja ennen puoltapäivää oli kenkää annettu niin Wihtorille kuin kapelimestari Sarvanteellekin :) Bassot kuitenkin saatiin lopulta yllätävänkin sulassa sovussa raavittua kasaan, ja näin tälläkin erää pysyttiin edes suunnilleen aikataulussa. Seuraavaksi häkkiin teljetään räyhäämään Ipe, jonka edessä juodaan paljon maagista jalojuomaan oikean mielentilan saavuttamiseksi. Basisti kiittää kuittaa ja siirtyy koloonsa odottelemaan tuotostensa tupsahtamista päivänvaloon!! UGH!!!
Elämä on kurjaa. Miksi ikinä ryhdyin kitaristiksi metallibändiin. Ei vaan, oli ihan antoisaakin tänään. Purkkiin kolme ja puoli biisiä. Kitaran kielet olivat liian ohuet, joten lykkäsimme paksumpaa settiä ja johan se rupesi onnistumaan paremmin. Harmonioita tehtiin urakalla ja vanhat biisit saivat uuden ulkoasun. Kuulostaa jo nauhoitusvaiheessa paremmalta kuin EP:llä. Joitain pahoja trioleita biiseissä oli, mutta niistä selvittiin. Katsotaan miten huomenna loput. Bläkkistäkin levylle saatiin, kuulostaa hienolta!
Päivä starttasi omalta osaltani kello kahdeksan. Studiossa meidän oli Hannun kanssa tarkoitus olla kymmenen maissa ja aloittaa rumpujen roudaus, viritys (mikäli tarpeen), kasaus ja mikitys. Tavoitteena oli saada ehkä reilu puolet levyn kymmenestä biisistä soitettua talteen.
