Päivä numero uno (4.1.10)

Studion ensimmäinen päivä on ohi. Itse kirjoittelen kello kolme yöllä nukuttuani hyvät kahden tunnin unet. Laatutekstiä siis luvassa!

Päivä starttasi omalta osaltani kello kahdeksan. Studiossa meidän oli Hannun kanssa tarkoitus olla kymmenen maissa ja aloittaa rumpujen roudaus, viritys (mikäli tarpeen), kasaus ja mikitys. Tavoitteena oli saada ehkä reilu puolet levyn kymmenestä biisistä soitettua talteen.

Kännykkä pärähti hetkeä ennen puoli kymmentä ja Hannu sanoi totuttuun tapaan, että on vähän myöhässä. Sepä ei haittaa, ehdin juoda kahvit rauhassa (niin varmaan, olin itsekin vielä kamat levällään kun Hannu autoineen ja rumpuineen pihaan pyörähti).

Ei muuta kuin studiolla, missä Arttu odotti meitä kissojen kanssa (kissoista saadaan varmasti vielä kuvia studion aikana). Rummut sisälle ja kasaan. Kissat tutkivat kaikki tuomamme romppeet, näyttivät lopulta kelpaavan. Arttu oli ammattimiehenä laittanut kaikki mikit valmiiksi rumpuja varten, joten pääsimme jo soittelemaan yhdentoista maissa.

Ennen kahtatoista Hannu oli päräyttänyt purkkiin "Age of Violencen", yhden vanhimmista biiseistä ja uudemman suosikin "Tortured to Deathin". Hieno alku! Soitto näytti luistavan, eikä Hannusta ollut havaittavissa liian jännittämisen merkkejä (niin kuin ei nyt yleensäkään). Päätimme pitää ansaitun ruokatauon! Omaksi onnekseni studion aivan välittömään läheisyyteen oli viime studioreissumme (vuoden -06 demonauhoittelujen) jälkeen ilmestynyt Siwa, josta kävin hakemassa ravitsevaa ja halpaa einesruokaa.

Maittavan ruokailun jälkeen kuuntelimme Arttua odotellessa Slayerin demoraidat läpi muistin virkistämiseksi. Jo ennen yhtä sekin oli vedetty kunnialla nauhalle! Kolmet rumpuraidat kolmeen tuntiin sisältäen rumpujen roudaukset yms. ja syömisen! Ei paha.

Välillä fiilisteltiin Elonkorjuusta ja Hannun soitosta. Mies soittaa kuulemma koko ajan hiukan klikin edellä. Parempi niin kuin, että jäljessä soittaisi. Ennen kello kolmea Hannu oli ehtinyt soittaa kolme rallia lisää. Ainoastaan God Overdosen c- ja soolo-osa meinasi jäädä mieheltä soittamatta.

Taukoiltiin kolmen maissa ja ennen neljää Wihtori, uusi kitaristimme ilmestyi paikalle katsomaan meininkiä. Rumpuja meni hienosti narulle. Ainoat ongelmat tulivat, kun demoraidoissa oli joissain kohdissa liian vähän kiertoja. Pienen säädön jälkeen Hannu veteli nekin ja kas kummaa, kaikki levyn rummut oli yhtäkkiä nauhoitettu!

Huomenna pääsemme nauhoittelemaan kitaroita, saas nähdä miten äijän käy!

Joonas K